Gastronomiaa Castron jälkeen?

Kuuban saarivaltio koostuu useasta saaresta, joista Isla de la Juventud on pääsaari. Kuuban rikas maaperä, ympäröivä meri ja 400 vuotta kestänyt espanjalaishallinto sekä orjakaupan aikana maahan tuotu afrikkalainen ruokakulttuuri antaisivat periaatteessa hyvin laajan pohjan omalle kiinnostavalle kuubalaiselle keittiölle, mutta viimeiset 60 vuotta kommunismia on estänyt kuubalaisen gastronomian kehittymisen nykyaikaiselle tasolle. Raaka-aineista on pulaa, kalastusveneet ovat olleet kiellettyjä ja mausteet ovat järjettömän kalliita.

Nykyisin sallitaan pientä yksityisyrittäjyyttä ja varsinkin pääkaupunkiin Havannaan on ilmestynyt perheiden pyörittämiä paladar ravintoloita sekä casa particular majoituspalveluita, jotka myös tarjoavat ruokaa. Espanjalaisten ja Kuuban valtion yhdessä omistamien hotelliketjujen ravintolat tarjoavat lähes siedettävää ravintoa. Keskustan luksushotellit tarjoavat hyvää kansainvälistä, mutta kallista ruokaa. Suurin ongelma on edelleen raaka-aineiden saatavuus. Kaikista peruselitarvikkeistakin on pula, puhumattakaan laadukkaista ja eksoottisemmista tuotteista. Ruokajakelu on säännöstelykuponkien varassa. Ruokalistoihin on vaikea suunnitella jatkuvuutta, kun koskaan ei tiedä, mitä raaka-aineita on saatavilla seuraavana päivänä. Turisteille tarkoitetuissa vaihdettavan peson kaupoissa valikoimaa on melko hyvin, mutta tavalliselle kuubalaiselle hinnat ovat kohtuuttomia. Jos Pringles sipsiputki maksaa lähes kuukausipalkan verran, on ostaminen mahdotonta.

Hyvällä tuurilla Havannasta löytää kelpo ruokaa. Kanaa, possua ja hummeria on useimmiten tarjolla. Kehutuin Havannan nykyisistä ravintoloista on yrittäjävetoinen Paladar El Idilio.

Älä juo vesihanasta

Kaikki vesi on syytä juoda pulloista ja hiilihapotettuna. Ravintoloissa on tapana täyttää tyhjät vesipullot uudelleen vesijohtovedellä, mikä aiheuttaa varmasti vatsataudin. Hiilihappovettä ei taloudellisesti ole kannattavaa väärentää, joten sitä on turvallista juoda. Samoin Bucanero-olut on mainiota.

Kotiravintoloihin voi viedä mukanaan omat viinit ja mausteet, erikseen sopimalla voi osallistua myös itsekin kokkaukseen. Viime kerralla ryhmämme kävi hakemassa torilta raaka-aineet ja kokkasimme itse casa particularin keittiössä ja kutsuimme isäntäperheen mukaan omin reseptein valmistetulle aterialle.

Sikarit ja rommi

Ruokamatkailun sijasta Kuubassa kannattaa keskittyä muihin harrastuksiin. Kuuban kulinarististen nautintojen parasta antia ovat edelleen sikarit ja rommi. Pari viikkoa pystyy hyvin elämään mojitoilla ja sikareilla. Laadukkaita sikareja kasvatetaan ja valmistetaan eri puolilla maailmaa sekä rommeja tislataan ympäri Karibiaa, mutta Kuuban poikkeuksellinen maaperä antaan täysin muista poikkeavan oman tunnistettavan arominsa. Siksi kuubalaisia sikareita arvostetaan maailmassa eniten. San Luisissa, Pinar del Rion alueella kasvatetaan maailman parasta sikaritupakkaa. Tunnetuimpia viljelijöitä oli Don Alejandro Robaina, jonka suku on kasvattanut sikaritupakkaa vuodesta 1845. Tilan huippulaadukasta tupakkaa käytetään mm. Cohiba ja Hoyo de Monterrey sikarimerkeissä. Sikaritila sosialisoitiin Kuuban valtiolle vuonna 1959, mutta Robaina halusi jäädä edelleen hoitamaan perheensä kanssa vanhaa sukutilaansa. Nykyisin tilaa johtaa Alejandron pojanpoika.

Kuuluisia tummia rommeja ovat Varadero ja Santiago de Cuba. Jos tilaat 7-vuotiasta rommia kolalla, katso ettei baarimikko lorauta lasiin halpaa kirkasta talousrommia. Aina sitä yritetään, kolassa ei väriä huomaa. Itse juon tumman rommin aina raakana sikarin kanssa.